En pysty päästämään irti Hänestä. En, vaikka kuinka haluaisin. Eihän ihminen kestä jatkuvaa surua. Sille on saatava piste, mutta en tahdo löytää sopivaa paikkaa. Lähes hukun onneen, kun minulla on ruokaa,perhe,koti,ystäviä,puhdasta vettä,oma huone, voin käydä koulua,kesäloma,koira... Mutta tuntuu kuin minulla ei olisi mitään. On päiviä jolloin katson maisemaa joka ympäröi minut, hymyillen vedän syvään henkeä ja olen onnellinen. Tuo onni on juuri sen hetken, se on niin lyhyt hetki etten saa siitä iloa irti. Kaikilla pitäisi olla oikeus onneen, juuri sellaiseen mikä oikeasti tekee onnelliseksi ja kestää äärettömän pitkään. Ihmisillä pitäisi olla päiviä jolloin he tuntevat itsensä onnettomiksi vain sen pienen hetken ja lopun päivää ovat onnellisia. Luulen, että minun onneni löytyy Hänestä.
Hän on niin lähellä, onni niin kaukana.
Can't live with or without you.
torstai, 26. kesäkuu 2008
Tasaisen harmaa tie
perjantai, 11. huhtikuu 2008
Arvaamatta tuuli kääntyy vastaan
Edellisestä kirjoituksesta on todella pitkä aika, yli puoli vuotta. Asiat ei vaan oo muuttunu mihinkään. Oon käyny puhumassa terveydenhoitajalle, mulla on todettu masennus, poltan tupakkaa ja itken iltaisin. Haluaisin pystyä sanomaan valehtelematta olevani onnellinen, että pystyisin kävelemään pää pystyssä ja hymy korvissa päivästä toiseen. Oon yrittänyt syödä pahaa oloa pois, ja kun se ei auttanut yritin oksentaa sen pois, mutta sekään ei onnistunut.
Hän, siis sama poika pyörii mun mielessä edelleen. Olen säälittävä paska, en voi tehdä mitään. En tajua missä mun itseluottamus ja -varmuus on. "It's hard for me to love myself right now". En jaksaisi enää tätä. Olen jaksanut jo liian kauan. Kaikissa valokuvissa hymyilen, kaikissa tilaisuuksissa hymyilen, kaikkialla missä on muutkin peitän kaiken tämän. Se vie voimia.
Tahdon Hänet. Joku aamu, mä tiedän sen, herään huomaamaan: Minä selvisin ja kelpaan kelle vaan..jopa itselleni.
"You are my sweetest downfall"
Hän, siis sama poika pyörii mun mielessä edelleen. Olen säälittävä paska, en voi tehdä mitään. En tajua missä mun itseluottamus ja -varmuus on. "It's hard for me to love myself right now". En jaksaisi enää tätä. Olen jaksanut jo liian kauan. Kaikissa valokuvissa hymyilen, kaikissa tilaisuuksissa hymyilen, kaikkialla missä on muutkin peitän kaiken tämän. Se vie voimia.
Tahdon Hänet. Joku aamu, mä tiedän sen, herään huomaamaan: Minä selvisin ja kelpaan kelle vaan..jopa itselleni.
"You are my sweetest downfall"
perjantai, 10. elokuu 2007
älä mee
Kohta alkaa koulu, enkä todellakaan odota sitä. Mä toivoisin että voisin jäädä kotiin, sillä koulussa joudun katselemaa kun Hän ja se tyttö pyörii yhdessä:(
Ja kun on koulu on lähtenyt käyntiin alkaa ystäväni muutto.
"Do you see how much
I need you right now?"
On oma syy etten tehnyt mitään kun olin ihastunut, mut silti sattuu nähdä ne yhdessä. Neljä kuukautta, enkä tehnyt mitään. Tuntuu, että tykkään Hänstä vaan entistä enemmän.
Jos voisin kelata aikaa taaksepäin ja pysyä siinä hetken, se olisi kun olini Hänen vieressä. Ihan kiinni.
Ja kun on koulu on lähtenyt käyntiin alkaa ystäväni muutto.
"Do you see how much
I need you right now?"
On oma syy etten tehnyt mitään kun olin ihastunut, mut silti sattuu nähdä ne yhdessä. Neljä kuukautta, enkä tehnyt mitään. Tuntuu, että tykkään Hänstä vaan entistä enemmän.
Jos voisin kelata aikaa taaksepäin ja pysyä siinä hetken, se olisi kun olini Hänen vieressä. Ihan kiinni.
torstai, 9. elokuu 2007
auringon pimennys
"Today was the worst day
I went through hell"
Just kun luulin olevani onnellinen,
mun sisällä loisti aurinko,
ja se heijastuimyös kasvoille, tuli pimennys.
"I thought that everything
was gonna be just fine"
Mun paras kaveri muuttaa.
Me ollaan tunnettu 14vuotta
ollaan oltu koko hänen elämän
ajan parhaat kaverit,
ja nyt se kaikki loppuu.
En tarkoita ettei voitais olla
parhaita kavereita muuton jälkee,
mut silti kaikki muuttuu,
koska tähänasti ollaan asuttu
20m päässä toisistamme!
Nyt siihen tulee kilometrejä väliin=(
Parhaat kaverit selviää kyllä.
Mut toiseksi mulle ilmotetaan "me ollaan yhessä".
VOI JUMALAUTA! Se "HÄN" joka on mun edellisissä
kirjotuksissa on just tämä miesosapuoli tässä seurustelussa.
Joku saattaa ajatella, että "mitä toi tossa valittaa
ku ystävä muuttaa alle 10km päähän ja poika johon on ihastunu
alkaa seurustelee, olihan sillä tilaisuutensa!"
Se silti sattuu.
lauantai, 16. kesäkuu 2007
valoa tunnelin päässä
Tänään on ihana päivä. Hän tuli takaisin sieltä missä olikin. Tuntuu, että en voi muuta kuin hymyillä kun hän on läsnä. Vielä muutama päivä sitten olisin voinut purskahtaa itkuun jos edes ajattelin häntä. Luulin olevani masentunut, mutta sitten kun joku sanoi ääneen "Oot selvästi ihastunu" mulla loksahti palikat paikoilleen. Tosiaan, tää on ollu pelkkää ikävää ja epätoivoa (tai on vieläkin, mut ei niin paljoa) Tänään me nähtin, me halattiin. Tai oikeastan mä halasin, ja Hän silleen miten pystyi niiden kukkien takaa. Mutta mulle riitti, että Hän hymyili kokoajan. Ja olisko ihanempaa näkyä voinut olla, kuin Hän siinä, niiden kukkien takana hymyillen. En meinannut taaskaan saada silmiäni itri Hänen silmistä. Tänään menen juhlimaan, harmi, että Hän ei pääse samaisiin juhliin.
"I'm okay, I have magic beans"
"I'm okay, I have magic beans"
