Tänään on ihana päivä. Hän tuli takaisin sieltä missä olikin. Tuntuu, että en voi muuta kuin hymyillä  kun hän on läsnä. Vielä muutama päivä sitten olisin voinut purskahtaa itkuun jos edes ajattelin häntä. Luulin olevani masentunut, mutta sitten kun joku sanoi ääneen "Oot selvästi ihastunu" mulla loksahti palikat paikoilleen. Tosiaan, tää on ollu pelkkää ikävää ja epätoivoa (tai on vieläkin, mut ei niin paljoa) Tänään me nähtin, me halattiin. Tai oikeastan mä halasin, ja Hän silleen miten pystyi niiden kukkien takaa. Mutta mulle riitti, että Hän hymyili kokoajan. Ja olisko ihanempaa näkyä voinut olla, kuin Hän siinä, niiden kukkien takana hymyillen. En meinannut taaskaan saada silmiäni itri Hänen silmistä. Tänään menen juhlimaan, harmi, että Hän ei pääse samaisiin juhliin.

"I'm okay, I have magic beans"