"I know what they says
  They says I'm difficult
  but so are they."
                     Avril Lavigne

Tuntuu ettei ole ketään kelle puhua, ei ketään joka ymmärtäisi.
Ei mua oikeestaan haittaa etten voi puhua, mut kyllähän se helpottais
oloa, kaikkihan sen tietää, että jossain vaiheessa on hyvä puhua, niin, että tulee kevyempi olo ja on taas helpompi hymyillä.
En osaa oikein näyttää tunteitani, osaan olla vihainen ja loukkaantunut,
mutta en osaa itkeä muiden nähden, en edes ilosta. En tiedä mikä siinä
on, mutta se on minulle liian vaikeaa. En ole koskaan itkenyt elokuvissa,
tai kotona leffaa katsoessa, mutta laulut on aivan eri asia. Kun jonkun
kappaleen sanat koskettvat minua henkilökohtaisesti, saatan alkaa
pillittää, mutta senkin teen vain yksin.
Yksin on hyvä olla, tarvitsen paljon aikaa itselleni, mietiskelen elämääni
 ja asioita jotka painavat mieltäni.
Ehkä jonain päivänä on helpompi hymyillä, kun Hän on vierellä<3
(taidan elätellä turhia toiveita )=

"Tunnen kamalan ikävän, kun on poissa Hän"